Löytöretkeilijät ja heidän motiivinsa

Eurooppalaiset löytöretkeilijät 1400-1500-luvuilla olivat pääasiassa kiinnostuneita laajentamaan maantieteellistä tietämystään ja löytämään uusia kauppareittejä Aasiaan. Amerikan löytäminen ei ollut heidän ensisijainen tavoitteensa, vaan pikemminkin odottamaton sivutuote heidän yrityksistään löytää lyhyempi ja turvallisempi merireitti idän mauste- ja silkkitavaroiden luo. Monet näistä retkikunnista olivat rahoitettu hankkimaan rikkauksia ja uusia maita valtakunnilleen, ja intressissä oli myös levittää kristinuskon sanomaa kaukaisiin maailmoihin.

Niiden motiivien taustalla, jotka johtivat Amerikan löytämiseen, oli usein taloudellinen hyöty ja uskonnollinen ja kulttuurillinen levittäytyminen. Seikkailun ja seikkailun halu sekä uuden tiedon ja ymmärryksen tavoittelu koettiin myös merkittävinä tekijöinä. Amerikan löytäminen merkitsi uusia mahdollisuuksia, uusia resursseja ja uusia alueita, joita hallita ja käyttää hyväksi. Amerikan mantereen löytö avasi mittaamattoman mahdollisuuksien ikkunan ja muotoili maailmaa tavalla, jota ei ollut ennen nähty.

• Eurooppalaisten löytöretkeilijät pyrkivät laajentamaan maantieteellistä tietämystään ja etsimään uusia kauppareittejä Aasiaan.
• Amerikan mantereen löytyminen oli odottamaton sivutuote yrityksille löytää lyhyempi ja turvallisempi merireitti idän mauste- ja silkkitavaroiden luo.
• Monet retkikunnat olivat rahoitettuja hankkimaan rikkauksia ja uusia maita valtakunnilleen, sekä levittämään kristinuskon sanomaa kaukaisiin maihin.

Amerikan mantereen löytämiseen johtaneiden motiivien taustalla oli useita tekijöitä:

• Taloudellinen hyöty: Uudet alueet tarjosivat mahdollisuuksia lisätä vaurautta luonnonvarojen, kuten kullan, hopean ja jalokivien, avulla. Lisäksi ne tarjosivat uusia kauppareittejä Aasian markkinoille.
• Uskonnollinen levittäytyminen: Löytöretkeilijät halusivat levittää kristinuskoa tuntemattomiin maihin uskoessaan sen olevan heidän velvollisuutensa Jumalalle.
• Kulttuurillinen levittäytyminen: Retkeilijät halusivat myös tuoda eurooppalaiset tavat, kielen ja elintavat niihin maihin, joita he tutkivat.
• Seikkailunhalu ja uuden tiedon tavoittelu: Löytöretkeilijät halusivat myös kokea seikkailuja ja oppia tuntemattomista maista ja kulttuureista.

Amerikan löytäminen avasi mittaamattoman mahdollisuuksien ikkunan:

• Uudet mahdollisuudet: Amerikka tarjosi loputtomat mahdollisuudet rikastumiseen, uuteen elämään ja parempaan tulevaisuuteen.
• Uudet resurssit: Amerikan mantereelta löytyi runsaasti luonnonvaroja, jotka olivat hyvin arvokkaita Euroopassa.
• Uudet alueet hallittavaksi: Amerikan mantereen valloitus antoi eurooppalaisille mahdollisuuden laajentaa imperiumejaan.

Kysymys siitä, kuka todella löysi Amerikan

Löytöretkeilijöiden roolia Amerikan ensimmäisenä löytäjänä on keskusteltu historiantutkijoiden piirissä jo pitkään. Näkemykset eroavat melkoisesti sen suhteen, kuka todellisuudessa ansaitsee tittelin ”Amerikan ensimmäinen löytäjä”. Eri teorioita on esitetty varhaisista eurooppalaisista merenkulkijoista vikingien purjehtijoihin, mutta myös Amerikan alkuperäiskansat huomioidaan keskustelussa. Väitteitä vakiintuneista eurooppalaisista löytöretkeilijöistä, kuten Kristoffer Kolumbus, on pidetty pitkään voimassa, mutta niitä on kyseenalaistettu tieteellisestä näkökulmasta, kun otetaan huomioon Amerikan alkuperäiskansojen pitkä historia alueella. Tämä osoittaa, kuinka monimutkainen ja kiistelty kysymys todella on Amerikan löytäminen.

• Kristoffer Kolumbuksen rooli: Yleisesti hyväksytty näkemys on, että italialainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492. Hän purjehti Espanjan lipun alla ja tarkoituksenaan oli löytää uusi merireitti Intiaan. Sen sijaan hän saapui Bahamasaarille, joka on osa nykyistä Amerikkaa.
• Vikingien rooli: Toinen teoria viittaa vikingien mahdolliseen saapumiseen Amerikkaan jo noin tuhat vuotta ennen Kolumbusta. Erityisesti Leif Eriksonin uskotaan purjehtineen Grönlannista Vinlandiin, joka voisi olla nykyinen Newfoundland Kanadassa.
• Alkuperäiskansojen rooli: On kuitenkin tärkeää huomata, että amerikkalaiset alkuperäiskansat asuivat mantereella tuhansia vuosia ennen kuin eurooppalaiset saapuivat sinne. Heidät usein unohdetaan keskustelussa ”Amerikan ensimmäisen löytäjän” tittelistä.
• Muut varhaiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat: Myös muita varhaisia eurooppalaisia merenkulkijoita on ehdotettu ”Amerikan ensimmäiseksi löytäjiksi”. Esimerkkejä ovat portugalilainen João Vaz Corte-Real ja englantilainen John Cabot.
• Tieteellinen näkökulma: Nykyaikainen tieteellinen tutkimus, kuten DNA-tutkimukset ja arkeologiset löydöt, ovat tuoneet uutta tietoa Amerikan historiasta. Ne osoittavat, että amerikkalaiset alkuperäiskansat saapuivat mantereelle jo yli 15 000 vuotta sitten.

Kaikki nämä teoriat heijastavat erilaisia näkökulmia siitä, kuka todella ”löysi” Amerikan. Kysymys on monimutkainen ja kiistanalainen, mutta se tarjoaa myös mielenkiintoisen kurkistuksen ihmiskunnan historian merkittäviin hetkiin.

Kolumbus ja hänen väitetty roolinsa Amerikan löytäjänä

Kolumbus on kautta historian tunnettu henkilönä, joka löysi Amerikan. Hänen nimensä on lähes synonyymi ”Amerikan löytäjälle”, ja hänet on esitetty eurooppalaisena, joka tarjosi otollisen pääsyn uudelle mantereelle. Kuitenkin viimeaikaiset historialliset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet käsityksen, että Kolumbus olisi ollut ensimmäinen ihminen, joka jalkautui Amerikan maaperälle.

Kolumbuksen matkojen historiaan ja niiden merkityksen ymmärtämiseen liittyy kuitenkin monia monimutkaisia tekijöitä. Kysymys siitä, kuka löysi amerikan, on aihe, joka on herättänyt paljon kiistaa. Erityisesti viime vuosikymmeninä on esitetty argumentteja, jotka kyseenalaistavat Kolumbuksen roolia Amerikan ensimmäisenä eurooppalaisena ’löytäjänä’, ja ne ovat syventäneet keskustelua siitä, mitä todellakin tarkoittaa ’löytää’ uusi mantere.

• Kolumbuksen matkojen historia on monimutkainen ja kiistanalainen aihe. Hänen roolinsa Amerikan löytäjänä on kyseenalaistettu, ja tämä kysymys herättää paljon keskustelua historiantutkimuksen piirissä.
• Viime vuosikymmeninä monet tutkijat ovat esittäneet argumentteja, jotka kyseenalaistavat Kolumbuksen roolin ensimmäisenä eurooppalaisena Amerikan ’löytäjänä’. Heidän mukaansa muita henkilöitä tai ryhmiä saattaa olla pidetty ensimmäisinään amerikkalaisessa maaperällisessämme ennen Kolumbusta.
• On myös tärkeää ymmärrettää, miten termi ”löytää” voidaan määritellään historiallisessa kontekstissa. Joillekin se voi tarkoittaa ensimmäistä kosketusta uuteen maahan tai alueeseen, kun taas toisille se voi viitata laajempaan prosessiin, joka sisältää uuden alueen tutkimisen ja sen resurssien hyödyntämisen.

Tulee muistaa että:

• Vaikka Kolumbus tunnetaan laajalti henkilönähän joka ”löysi” Amerikan Euroopan kannalta katsoen, hän ei itse asiassa ollut ensimmänninen eurooppalainen Amerikassa. Vikingit olivat todennköisesti asuttaneet osia Pohjois-Amerikasta jo satoja vuosia ennen Kolumbusta.
• Myös alkuperäiskansat olivat asuttaneet Amerikan manteretta tuhansia vuosia ennen eurooppalaisten saapumista, joten on tärkeää tunnustaa heidän roolinsa tässä historiallisessa kontekstissa.
• Monet nykyajan tutkijat korostavat tarvetta arvioida uudelleen käsityksiämme siitä, mitä merkitsee ”löytää” uusi maa tai alue ja keitä pidetään sen ’löytäjänä’.

Amerikan löytämisen ajankohta ja sen merkitys

Amerikan mantereen löytämistä on perinteisesti vietetty lokakuussa joka vuosi muistellessa vuotta 1492, jolloin Kolumbus löysi Amerikan. Tällä löytöretkellä oli merkittäviä seurauksia niin kulttuurillisesti kuin taloudellisestikin. Amerikan mantereiden löydyttyä avautui Euroopalle uusi kauppaväylä, uusia raaka-aineita ja uusia alueita valloitettavaksi ja asutettavaksi.

Kolumbuksen löydön suuri merkitys piilee kuitenkin sen tuomassa tietoisuudessa kahdesta suuresta mantereesta, jotka olivat aikaisemmin olleet Euroopan tiedemaailmalle tuntemattomia. Tämän löydön myötä maailmankuva muuttui pysyvästi – nyt ei ollutkaan pelkästään Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, vaan myös Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Kolumbuksen löytöretki avasi portit uudelle aikakaudelle niin tieteessä, politiikassa kuin taloudessakin.

• Amerikan mantereen löytäminen mahdollisti uusien kauppaväylien avaamisen Euroopalle, mikä johti taloudelliseen kasvuun ja laajentumiseen.
• Löydön myötä Eurooppaan saapui uusia raaka-aineita, kuten maissi, peruna ja kakao, jotka muokkasivat eurooppalaista ruokakulttuuria.
• Uudet alueet tarjosivat mahdollisuuksia valloituksille ja asutuksen laajentamiselle. Tämän seurauksena syntyi uusia siirtomaita ja kolonialismi alkoi levitä.

Kolumbuksen löydön merkitys ei rajoittunut vain talouteen tai geopolitiikkaan:

• Kaksi suurta mannerta olivat aikaisemmin olleet tuntemattomia Euroopan tiedemaailmalle. Niiden olemassaolon paljastuminen muutti pysyvästi maailmankuvaa.
• Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden tietoisuuden myötä alkoi uusi tutkimusten aalto – niin geografian, biologian kuin muidenkin tieteiden aloilla.
• Poliittinen kartta muuttui merkittävästi: Euroopan valtiot kilpailivat nyt toistensa kanssa paitsi vanhalla mantereella myös Atlantin takana.

Tämän vuoksi voidaankin sanoa, että Kolumbuksen löytöretki avasi portit uudelle aikakaudelle niin tieteessä, politiikassa kuin taloudessakin.

Kolumbuksen ensimmäinen retki Amerikkaan: milloin ja miksi?

Keskiajan lopun eurooppalaisille maantieteilijöille ja etsiville, Amerikan mantereen olemassaolo jäi mysteeriksi. Christopher Columbus, genovalainen seikkailija, joka oli suunnitellut matkustaa itään kohti tunnettujen maailmojen rikkauksia innovatiivista reittiä pitkin, purjehti lännessä 1492 kunnes kohtasi tuntemattoman mantereen. Se avautui kysymykseen: milloin amerikka löydettiin?

Columbuksen ajatus uudesta reitistä perustui alun perin matemaattiseen virheeseen, jonka ansiosta hän arvioi Aasian olevan lähempänä Eurooppaa kuin se todellisuudessa on. Mutta tämä moka sai aikaan ennennäkemättömän löydön – uuden mantereen, joka myöhemmin tunnetaan Amerikkana. Kolumbuksen retket pyrkivät tavoittamaan idän rikkaudet ja vakiinnuttavat hänet lopulta osaksi kertomusta, joka avaa eurooppalaisille oven täysin uuteen maailmaan.

• Kolumbus lähti ensimmäiselle matkalleen 3. elokuuta 1492. Hän purjehti Santa Maria -laivalla, joka oli yksi kolmesta laivasta, jotka kuuluivat hänen retkikuntaansa.
• Matkan tavoitteena oli löytää uusi merireitti Aasiaan ja sen rikkauksiin. Eurooppalaiset olivat kiinnostuneita mausteista, silkistä ja jalokivistä, joita itäinen maailma tarjosi.
• Kolumbuksen reitin suunnittelu perustui virheelliseen käsitykseen maapallon koosta. Hän uskoi Aasian olevan paljon lähempänä Eurooppaa kuin se todellisuudessa on.
• Vaikka hän ei koskaan saavuttanut alkuperäistä päämääräänsä Aasiaa, hän teki historiallisen löydön: Amerikan mantereen.
• Ensimmäisen matkan aikana Kolumbus tutki Karibian aluetta ja väitti sen Espanjan kruunulle.
• Matkalta palattuaan vuonna 1493 Kolumbus nimettiin ”Löytöjen amiraaliksi” ja sai kunniakkaasti vastaanottaa Espanjan kuninkaalliset arvonimet Don Cristóbal Colónille.

Kolumbuksen retket muuttivat radikaalisti eurooppalaisten näkökulman maailmaan:

• Ne avasivat oven uuteen mantereeseen ja mahdollistuivat myöhempää siirtomaa-imperiumien syntymistä.
• Ne johtivat alkuperäiskansojen kohtaamiseen ja kulttuurien yhteentörmäykseen, jolla oli sekä positiivisia että traagisia seurauksia.
• Ne loivat uuden maailmankuvan, jossa Eurooppa ei enää ollut maailman keskipiste.

Kolumbuksen retket ovat edelleen merkittävä osa historiaamme ja niillä on ollut suuri vaikutus siihen, millainen maailma on tänään.

Viikingit Amerikassa: Totuus ja myytit

Tutkimusten ja arkeologisten löytöjen valossa, vallitsee laaja konsensus siitä, että viikingit saapuivat Amerikkaan noin 500 vuotta ennen kuin Kolumbus astui jalallaan uudelle mantereelle. Tämä antaa aihetta uudelleen arvioida klassista kysymystä: ”milloin Kolumbus löysi Amerikan”? Kysymystä voidaan katsella monesta näkökulmasta, mutta on kiistämätöntä, että viikingit olivat ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka saapuivat Amerikan mantereelle.

Viikinkien läsnäolo Amerikassa ei kuitenkaan ole vain historiallinen kuriositeetti, vaan se haastaa myös meidän käsityksemme siitä, kenellä on oikeus väittää ’löytäneensä’ uuden maanosan. Vaikka Kolumbus on perinteisesti ylistetty ’Amerikan löytäjänä’, viikingit sivuutetaan usein historiassa. Keskeisiä syitä tähän ovat sekä vahvasti Eurooppa-keskeinen historiakäsitys että myyttien ja totuuden erottamisen vaikeus, kun kyseessä ovat niinkin kaukaiset ajanjaksot kuin viikinkien aikakausi. Viikinkien amerikkalainen historia, vaikka se onkin osa laajempaa tarinankerrontaa ja mytologiaa, ansaitsee tulla tunnustetuksi omana osanaan maailmanhistoriaa.

Viikinkien läsnäolo Amerikassa haastaa useita perinteisiä käsityksiä:

• Viikingit saapuivat Amerikkaan noin 500 vuotta ennen Kolumbusta. Tämän tosiasian valossa on syytä kyseenalaistaa väite, että Kolumbus ’löysi’ Amerikan.
• Vaikka viikingit olivat ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka saapuivat Amerikan mantereelle, heidät unohdetaan usein historiassa. Tämän voi osittain selittää Eurooppa-keskeinen historiakäsitys.
• Viikingit eivät ainoastaan ’löytäneet’ uutta maanosaa, vaan myös asuttivat sitä ja loivat yhteyksiä alkuperäiskansojen kanssa. Niinpä heidän roolinsa amerikkalaisessa historiassa ei ole pelkkää kuriositeettia tai myyttistä tarinaa.

Erottaminen totuuden ja myyttien välilllä viikinkien ajasta on haastava tehtava:

• Arkeologiset löydöt ovat tärkeitä todisteita viikinkien läsnäolosta Amerikassa. Esimerkkinähän voidaan mainita Newfoundlandissa sijaitseva L’Anse aux Meadows -alue, joka on ainoa varmasti tunnistettu esihistoriallinen skandinaavinen siirtokunta Pohjois-Amerikassa.
• Toisaalta monet tarinat ja legendat viikingien Amerikan seikkailuista ovat peräisin viikinkirunoista ja saagoista, jotka on kirjoitettu satoja vuosia tapahtumien jälkeen. Niiden historiallista tarkkuutta on usein vaikea arvioida.
• Viikinkimyytit voivat myös vääristää käsitystämme viikingeistä ja heidän roolistaan maailmanhistoriassa. Esimerkiksi ajatus ’verenhimoisista barbaareista’ ei anna oikeudenmukaista kuvaa tästä monipuolisesta ja kehittyneestä kulttuurista.

Viikingit ansaitsevat tunnustusta osana maailmanhistoriaa:

• Heidän amerikkalainen historiansa, vaikka se onkin osa laajempaa tarinankerrontaa ja mytologiaa, ansaitsee tulla tunnustetuksi omaksi osakseen maailmanhistoriaa.
• Viikingit olivat merkittävä tekijä keskiajan historian muovaamisessa sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa.
• Tutkimukset viikinkien ajanjaksosta auttavat meitä ymmärtämään paremmin nykyisen maailmamme juuria ja sen kansojen välisten suhteiden kehitystä.

Amerikan löytäjä ja sen jälkiseuraukset

Eurooppalaisten saapuminen Uuteen Maailmaan johti merkittäviin poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin muutoksiin alkuperäiskansojen keskuudessa. Ensimmäisten löytöretkien tekijöiden, kuten Espanjan Kolumbuksen ja viikinkien, mukanaan tuoma tautien leviäminen oli ehkä vakavin jälkiseuraus. Tuhkarokko, isorokko, influenssa sekä muita Euroopasta tuotuja tauteja levisivät nopeasti Amerikan mantereella, missä alkuperäiskansoilla ei ollut luontaista immuniteettia näille sairauksille. Sairaudet olivat tuhoisia ja tappoivat suuren osan väestöstä, joka johti vakaviin sosiaalisiin ja kulttuurillisiin häiriöihin.

Löytöretkistä huolimatta viikingit Amerikassa ovat osa historiaa, joka herättää yhä keskustelua. Löytöretkien jälkiseuraukset olivat kuitenkin pysyviä. Ne ajoivat läntisen maailman teknologisen, taloudellisen ja poliittisen voiman eteenpäin, ja toisaalta johtivat alkuperäiskansojen menetyksiin ja siirtomaavallan kauhuihin. Uuden maailman löydöt johti myös merenkulun ja kartografian huomattavaan edistymiseen. Nämä löydöt, yhdessä vahvan kaupallisen intressin kanssa, laajensivat suuresti Euroopan tietämystä ja ymmärrystä maailmasta. Maat, kuten Espanja, Englanti ja Ranska käyttivät näitä tietoja hyödykseen ja lopulta kirjaimellisesti muuttivat maailmankartan.

• Amerikan löydön jälkeen alkuperäiskansat kohtasivat lukuisia haasteita. Eurooppalaiset toivat mukanaan tauteja, kuten tuhkarokon, isorokon ja influenssan, joille alkuperäiskansoilla ei ollut luontaista immuniteettia. Tämän seurauksena suuri osa väestöstä kuoli näihin sairauksiin.
• Löytöretkien tekijät, kuten Kolumbus ja viikingit, herättävät edelleen keskustelua historiantutkimuksen piirissä. Heidän roolinsa Uuden Maailman löytymisessä on kiistaton, mutta heidän vaikutuksensa alkuperäiskansojen elämään oli usein tuhoisa.
• Löytöretket muuttivat merenkulun ja kartografian historiaa pysyvästi. Ne laajensivat eurooppalaisten tietoa maailmasta huomattavasti ja mahdollistivat uusien teknologioiden kehittämisen.
• Espanja, Englanti ja Ranska hyödynsivät löytöretkiensä tuloksia laajentamalla siirtomaavaltaansa Amerikassa. Nämä maat käyttivät uutta tietoa hyväkseen taloudellisesti ja poliittisesti.
• Vaikka läntinen maailma sai paljon etuja Uuden Maailman löydöstä – kuten teknologisen edistyksen sekä taloudellisen voiman kasvun – alkuperäiskansat kärsivät menetyksistä ja siirtomaavallan kauhuista.
• Löytöretkien jälkeiset seuraukset vaikuttavat yhä nykyajan maailmaan. Ne ovat muokanneet poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia rakenteita sekä määrittäneet kansojen välisiä suhteita.
• Amerikan löytämisen historia on monimutkainen ja sen tutkiminen tarjoaa tärkeitä oivalluksia siitä, kuinka eri kulttuurit kohtaavat toisensa ja miten tämän kohtaamisen seuraukset voivat näkyä vuosisatojen ajan.

Eurooppalaisten vaikutus alkuperäiskansoihin

Eurooppalaisten saapuminen Amerikkaan toi mukanaan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia alkuperäiskansoille. Amerikan löytäjä toi mukanaan uusia teknologioita, kuten metallityökaluja ja aseita, jotka muuttivat alkuperäiskansojen elämää merkittävästi. Samalla he toivat mukanaan sairauksia, joille alkuperäiskansoilla ei ollut vastustuskykyä ja jotka aiheuttivat suurta kuolleisuutta. Lisäksi eurooppalaisten asutus ja maatalous muuttivat ympäristöä, mikä vaikutti alkuperäiskansojen elämäntapaan ja ravinnonhankintaan.

On tärkeää muistaa, että amerikan löytäjä ei ainoastaan tarkoita yhtä henkilöä, vaan kokonaista joukkoa eurooppalaisia siirtolaisia, jotka etsivät uusia mahdollisuuksia ja joiden läsnäolo ja toimet vaikuttivat alkuperäiskansoihin tavalla tai toisella. Heidän saapumisensa merkitsi monille alkuperäiskansojen ihmisille suurta mullistusta, ja heidän vaikutuksensa amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on huomattavissa vielä tänäkin päivänä.

Eurooppalaisten vaikutus alkuperäiskansoihin voidaan jakaa seuraaviin pääkohtiin:

• Uudet teknologiat: Eurooppalaiset toivat mukanaan uusia teknologioita, kuten metallityökaluja ja aseita. Nämä muuttivat merkittävästi alkuperäiskansojen elämää, sillä heillä ei ollut aiemmin käytössään vastaavia välineitä.
• Sairaudet: Eurooppalaisten mukana saapuivat myös uudet sairaudet, joille alkuperäiskansoilla ei ollut vastustuskykyä. Tämän seurauksena monissa yhteisöissä kuolleisuus nousi korkeaksi.
• Ympäristönmuutos: Eurooppalaisen asutuksen ja maatalouden myötä ympäröivät luonnonolosuhteet muuttuivat. Tämän vuoksi monet alkuperäiskansojen perinteiset ravinnonhankinta- ja elinkeinotavat joutuivat muuttumaan tai ne lakkasivat kokonaan.
• Kulttuurien kohtaaminen: Alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten kulttuurit törmäsivät usein toisiinsa. Tämän vuoksi monet alkuperäiskansojen perinteiset tavat, uskomukset ja rituaalit joutuivat sopeutumaan tai ne hävisivät kokonaan.

Nykypainotteisesti on tärkeää ymmärtää, että eurooppalaisten vaikutus alkuperäiskansoihin ei rajoittunut ainoastaan näihin seikkoihin. Vaikka monet negatiiviset seuraukset ovat selvästi havaittavissa, on myös huomioitava positiivisia vaikutuksia kuten uudet mahdollisuudet kaupankäynnissä ja teknologian kehityksessä. Lisäksi eurooppalaiset toivat mukanaan uudenlaisen hallintojärjestelmän ja lainsäädännön, joka muokkasi merkittävästi alkuperäiskansojen sosiaalisia rakenteita. Nämä tekijät ovat olleet osa monimutkaista vuorovaikutusta, jonka seurauksena amerikkalainen yhteiskunta ja kulttuuri on muotoutunut nykyiseen muotoonsa.